odotus

 Tasan viikko lähtöön ja uuteen alkuun. Ensi viikolla tähän aikaan vietän viimeisiä hetkiä Suomen maalla vähään aikaan, kun suunta muuttuu ja on aika jättää jälkeen tänne rakennettu todellisuus uuden edessä. 

Vielä tunnelma on jokseenkin epämukava; töissä käynti normaalisti koulussa ja oppilaiden sekä kollegojen kanssa kouluvuoden aloittaminen ja rakentaminen täyttää päivät, ja erikoinen ilmapatja ja siitä etsittävät kivuttomat lepoasennot täyttävät yöt. Onkin outoa miten niin mukavan näköinen sänky voikin olla niin armottoman epämukava nukkua! Tätä tilaa on nyt jatkunut kohta kuukausi, ja se alkoi kun oma sänkymme löysi ostajan ja päädyimme nukkumaan olohuoneeseen ilmapatjoilla muuttoon saakka. Mies lähti jo koiran kanssa, sekä lapset, joten he ovat jo pystyttämässä uutta elämää Hollannissa uusissa sängyissään ja itse alan uskoa joka päivä hartaammin, että ilmapatja ajat ovat oikeasti ohi tässä iässä ja kehossa.

Vielä 7 päivää jäljellä tätä elämää, tässä talossa ja työssä, ja näiden ihmisten ympäröimänä- paljon olisi voinut täälläkin kokea ja jatkaa eteenpäin valmiilla suunnitelmalla ja yhteyksillä, mutta kuten yksinkertaisesti voi sanoa, päätös on tehty ja se pitää joten tästä eteenpän tätä kirjoitusta jatketaan uusissa maisemissa Hollannin itäisessä osassa, lähellä Saksan rajaa, pienessä kylässä nimeltä Vorden eläinten ympäröimänä ja maalaistalon emäntänä!