Het is niet anders (tai niin se vaan nyt on)

 Koittipa taas sekin päivä, että otin tässäkin asiassa itseäni niskasta ja järjestin hetken terveisille täältä etelämmästä! Joulu on tulossa ja viikot loppuu vuodesta 2021.... aikamoista, en kyllä ole ymmärtänyt että tämä vuosi on edes vielä alkanut ja nyt menee jo kalkkiviivoilla. 

Mitä enemmän vanhenen, ainakin vuosien mukaan, sitä vähemmän pysyn enää perässä ajassa. Itseasiassa olen jo vuosia ollut muita aina muutaman kuukauden jäljessä, eli kun toiset on eläneet lokakuuta niin minä vasta mentaalitasolla olen aloitellut elokuuta. Pahasti jätättää minun sisäinen kalenterini siis! 

No, tässä sitä kuitenkin ollaan ja taas uuden vuoden edessä. Saapi nähdä mitä sieltä on tulossa, toivottavasti ainakin jotain vähän positiivisempaa. 

Tänään ajattelin kirjoittaa sellaisesta mielestäni kaikenkattavasta hollantilaisesta sanonnasta, joka niputtaa kyllä hyvin yhteen kieltä sekä kulttuuria ja asenteita. Se on nimittäin tuo otsikon lausahdus, että jos homma ei pelitä, kas niin se vaan nyt on eikä toisin. Eli kun junat nyt eivät kulje koko loppu-iltana puoleen Hollantiin kun joku kalusto hajosi tai joku on tehnyt ikäviä ratkaisuja elämänsä suhteen liittyen juniin ja raiteisiin, niin näin se vaan nyt on ja siinäpä se. Itse kun kiukkua kihisten seisoo juna-asemalla väristen ja miettien mitenkä kotia pääsisi sellaiset 60 km keskeltä kuollutta kylää, niin kyllä se siinä mielessä suhteuttaa asennoitumista kun samassa tilanteessa on matkustajia, jotka eivät ehkä kotiin pääsekään, jos huonosti käy. Konduktööri kuitenkin katsoo ymmärtävästi ja toteaa että näin se vaan nyt on!

Tai jos olet matkustamassa ja olet tajunnut kerrankin tulla ajoissa kentälle  ja odotat vuoroasi pitkässä jonossa check- in tiskille, ja oletkin jo seuraavana jonossa, mutta paikalle saapuu henkilö hirveässä kiireessä pyytäen saada mennä ensin kun myöhästyy muuten koneesta. Päätät tehdä päivän hyvän työn ja päästät henkilön ensin. Hän on kiitollinen, mutta heti kun on saanut asiansa hoidettua, työntekijä päättääkin sulkea luukun ja lähteä kotiin niin siinä sitä sitten mietitään että näin se vaan on!

Jotain mahtavan yksinkertaista tällaisessa elämänasenteessa on, turhaa laittaa enempää energiaa sellaiseen asiaan joka nyt vaan on niinkuin on, se ei ei siitä kuitenkaan miksikään muutu vaikka kuinka raivoaisi tai heittäisi tuhkaa päälleen. Hommat hoituu sitä mukaa kun ne hoituu ja siinä tahdissa kun ne hoituu, helpompaa vaan niellä kiukku ja kattella millä busseilla ja missä järjestyksessä sitä sitten lähtisi kotiinpäin suuntaamaan. Enpä olekaan muuten täällä meilläpäin vielä tavannutkaan yhtään vihaista menijää, paitsi kerran anoppi sai kylällä huutia kun parkkeerasi autonsa liian lähelle tien reunaa! Näissä asioissa ollaan kyllä tarkkoja!

Meillä menee täällä kiireisesti ja tavanomaisesti, mutta valitettavasti eteenkin teinillä on ollut paljon murheita ja tuskaa muutoksien ja koronan kanssa, mutta onneksi hän saa nyt paljon apua ja on saanut myös lääkityksen joka auttaa pahimpaan ahdinkoon. Raskas on ollut syksy ilottoman tytön kanssa, joka ennen oli aina niin nauravainen ja iloinen tapaus.  Näin se tilanne kuitenkin nyt vaan on, eikä toisin.

Vincent on sulautunut hollantilaiseen menoon ja saanut monta kivaa uutta kaveria. Kotikieli on nykyään hollanti hänellä eniten, ja suomea kuulee enää vain vähän. Itse opetan koko ajan enemmän netissä, joten tällaiset kirjoitukseen sopivat hetket ovat todellakin vähissä! Täällä me siis kyllä elellään ja odottelemme myös kyläilijöitä, jos tänne päin sattuu joutumaan.

Me olemme muuten taas tulossa Suomeen käymään tammikuun alussa, toivottavasti näemme silloin, myös lunta!! Ei muuta kun hölökyn kölökyn, paljon glögiä ja piparia sekä Fazerin sinistä suklaata!

Muisk!