ensimmäinen kuukausi

 

Lokakuu alkoi tuomalla syksyn tänne Hollantiin,  ja samalla ensimmäinen kuukausi tuli täyteen uutta elämää täällä uudessa kotimaassa ja kodissa. Ajattelin näin alkuun kirjoittaa päällimmäisistä asioista ja ajatuksista, jotka ovat nyt mielessä uusista kokemuksista ja esitellä sillä tavalla meidän uutta arkea ja todellisuutta täällä etelämmässä.

1. Tila, ja siihen tottuminen

Ensimmäinen asia, joka yllätti liittyi juuri tilan tunteeseen ja siihen tottumiseen. 

En ajatellut Suomessa asuessamme, että meillä olisi ollut massiivisesti tilaa asunnossamme ja monella mittapuulla mitattuna se ei ollutkaan järjettömän suuri. Kuitenkin meille 4 makuuhuonetta, keittiö ja olohuone oli riittävästi yhdessä tasossa, ja vielä kun mukaan lasketaan pieni takapiha koin elävämme melkoisen isosti pääkaupunkiseudulla. 

Kun ensimmäisen kerran saavuin tänne maalle pienen kylän maanviljelyalueelle olin haltioissani. Tilaa oli joka puolella niin paljon; sekä metsää, peltoa, tietä ja ennenkaikkea talossa tilaa oli jo pelkästään olohuone/ruokailutilassa enemmän kuin perustaloudessa kaupungissa. Lisäksi omassa taloudessamme on iso ja korkea keittiö kahdella kaasu- uunilla ja isolla kaasuliedellä, kylpyhuone suihkulla ja kylpyammeella, WC, sekä ISO makuuhuone. Lisäksi talosta löytyy toinen kerros, joka on lasten valtakunta omilla, isoilla huoneilla sekä oleskelutilalla ja lisänä vielä se kuuluisa 100 neliön lämmin ullakko. Lisää tilaa löytyy erillisistä tallitiloista ulkona ja talon toisella puolella sijaitsevasta 'lisä siivestä' johon toivottavasti rakentuu piakkoin erillinen vierastila. 

Jännittävää on, että tilaan tottuu ja pian huomaa kummastelevansa pienempiä asuntoja ja taloja kylällä käydessä. 'Onpas tuossakin pieni piha' 'tai kylläpä on naapuri lähellä paritalossa' ajattelee, vaikka oikeasti itse asui paljon pienemmässä asunnossa naapurien ikkunan alla aivan ongelmitta vielä kuukausi sitten.

2. Kaiken maailman elukat ja ötökät

Kun muutimme tänne maalle, oli tietysti selvää että kaikenlaista menijää ja mönkijää saisi sietää täällä eläessä. Olin kuvitellut, että kyllähän sitä on totuttu Suomessakin hyttysiin ja kärpäsiin, mutta kylläpä löytyy kaikenlaista pörrääjää siltä väliltä! Toki kaikki tutut pörriäiset pyörivät ympärillä, mutta lisäksi täällä on saanut tehdä tuttavuutta isompienkin hämähäkkien kanssa talossa, sekä tottumuksesta läiskitään pitkäkoipisia lentäjiä vielä tähän aikaan vuodesta sisätiloissa. Ulkona maailma on aivan toisenlainen. Jos menee pimeän tullessa ulos seisomaan, saattaa nähdä ja kuulla kaikenlaista. Toissailtana viettäessäni hetkeä uusien lammasystävien kanssa pihalla kuuntelin metelöiviä sorsia viereisessä joen tapaisessa samalla kun sain ensimmäisen näköhavainnon talomme katon rajassa asuvasta lepakosta! Päivällä pihalla kävellessä kuuntelin ja katselin yli lentävää haukkaa ja tein tuttavuutta naapurin lehmien kanssa. Omalla pihalla kulkee 3 uutta lammasta ja yksi vanhempi Shetlanninponi rouva. Lisänsä tuovat kolme koiraa sekä anopin kanat ja kilpikonnat. Seuraavat lisäykset tulevat olemaan oravat, joita varten anoppi siis rakennuttaa ' tarhaa' kanojen lähelle. Oudointa tässä on, että olen, yllättävää kyllä, pystynyt elämään pikku ötököiden kanssa ja eteenkin hevosen aittaa siivotessa on mielenkiintoista tutkia kaikkea sitä elämää, jota sieltä löytyy maasta pelkästään katsomalla.

3. Koulun aloitus ja asioiden helppous

Lapset aloittivat koulunsa ja alkujännityksestä huolimatta se onkin käynnistynyt yllättävän hyvin molemmilla. Varsinkin Vincentin koulussa oppilaita on vähän, luokat ovat yhdistelmiä ja lapset lukevat päivittäin PALJON! Opettajat sekä rehtori tulivat ulos tervehtimään meitä uusia vanhempia (Koronan takia sisälle ei saa mennä) ja tunnelma on aina mukava. Vanhemmat tervehtivät toisiaan tuodessaan lapsia kouluun ja Vincent on jo saanut kaksi ystävää, joiden luona on puolin ja toisin kyläilty säännöllisesti. Ongelmia hänelle aiheuttavat tällä hetkellä liian lyhyet tauot, jolloin pitäisi ehtiä syödä ja leikkiä kavereiden kanssa. Molemmat eivät onnistu vielä ja usein siis lounas jää syömättä. Lääkäri otti jo kantaa painon alhaisuuteen, joten nyt on pannut pidettävä tulella enenevissä määrin!

Jaden steinerkoulussa on vietetty Mikael juhlaa viime viikolla, ja silloin kaikilla koulun luokilla (luokat 7-13) olikin omat tehtävät. Jotkin luokista leipoivat, toiset tekivät leijoja, joillakin käsiteltiin pakolaistilannetta luokissa yms. Mukavaa oli ollut, ja ainakin puutarhatunnit ovat jääneet mieleen, sillä tyttö oli löytänyt perunoita (jotka kotona syötiin) ja lisäsi oli voittanut(?) limen, jonka siis puolitti kaverin kanssa ja jonka söivät raakana (!?!)

 Lisäksi on harjoiteltu vihkotyöskentelyä ja kulkemista koulun ja kodin välillä bussilla sekä junalla. Oma pyörä tarvitaan liikuntatunneille jotka pidetään eri paikassa kun missä koulu on. Luokanvalvoja on tavoitellut vanhempia kaksi kertaa kysyäkseen miten menee meidän mielestä ja ranskaa ja saksaa yritetään opiskella, vaikkakin muista jäljessä. Saattaa olla, että ranska joudutaan jättämään sillä perusasiat on opettelematta, mutta katsotaan vielä kuinka käy.

4. Kaatumisesta toipuminen

Pari viikkoa sitten kompastuin illalla irronneeseen lattialistaan ja onnistuin kunnolla satuttamaan alaselkää sekä pakaralihasta. Aluksi kuvittelin selvinneeni säikähdyksellä, mutta toisin kävi ja olen parannellut selkää ja pakaraa viimeiset viikot. Kun kaaduin, yritin tasapainottaa itseäni repäisemällä toisen jalan taaksepäin ja otin tukea etumaisella jalalla, vähän kuin puolispagatissa. Luultavasti onnistuin kramppaamaan selän lihakset oikein lahjakkaasti ja tästä syystä ne edelleen vaativat jatkuvaa venyttämistä ja jumppaamista. Varsinkin pitkä liikkumattomuus ja istuminen aiheuttavat kipua ja jäykkyyttä 'like there's no tomorrow' ja onkin ollut huomion arvoista jatkaa kehon kuntoutusta ja hankkia lisävälineitä, kuten selkätyyny auttamaan paranemista.

 Krooninen kipu on ikävä asia ja todella olen onnekkaassa asemassa, että voin parannella rauhassa ja käydä salilla (ainakin vielä ne ovat auki). Lisäksi venyttelen kotona netin välityksellä käyttäen Urheiluhallien hyviä, ohjattuja videoita ja syön särkylääkkeitä. Pikkuhiljaa parempaan suuntaan mennään.

5. Uuden päivärytmin harjoittelu

Nykyinen päivärytmini on melko lailla vakiintumassa kotiäitisuuntaiseksi. Aamulla herätys on kello 6.45 , jolloin nousen laittamaan aamupalaa kaikille. Lasten on syötävä hyvin, sillä päivät ovat pitkiä ja lounas otetaan mukaan kotoa. Lapset huudellaan syömään ja Frank hoitaa itsensä valmiiksi töihin lähtöön kello 7.45. Laitetaan lounaat valmiiksi, ja  kuljetan molemmat lapset autolla juna- asemalle ja toisen koululle, jossa siis saatan hänet ovelle saakka. 

Tämän jälkeen kotiin, oma aamupala, lampaiden ja hevosten kanssa juttelua, ehkä venyttely. Sitten opiskelua netin kautta. Anopin kanssa kahvipaussi, siivousta (hänelle tai omassa kotona) käsitöitä ja lounas. Tämän jälkeen lukemista ja opiskelua. Kello 15.15 hakemaan Vincent koululta ja kelo 16-17 Jade juna asemalta. Kello 18 ruoka valmiiksi ja Frank tulee töistä. Illalla sarjoja telkkarista tai salille ja käsitöitä. 

Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi Rotterdamin suomalaiseen merimieskirkkoon, ja tavoitteena on käydän siellä noin kerran kuukaudessa esim viikonlopun yli, sillä matka on niin pitkä että sitä ei voi tehdä kahdesti päivässä. Kirkolta löytyy hyvin varusteltu Suomi-kauppa sekä esim sauna!! Erittäin mielelläni aloitan siellä, jotta tapaan muitakin ihmisiä, muita suomalaisia ja lisäksi voin samalla hankkia ihania herkkuja Suomesta!

Siinä muuten vinkkiä kaikille; erityisellä toivelistalla on tällä hetkellä kaurahiutaleet, mokkasuklaasuukot sekä kunnollinen salmiakki!