Talviterveiset melkein keväästä



 Ystävänpäivän kunniaksi vähän meidän kuulumisia.

Joulu ja uusi vuosi tuli ja meni, kotona keskenämme koronarajoitusten takia. Joululomaa vietimme yllätyksellisesti kotona, ja rajoitusten tiukentuessa olemme olleet kotona. Joulukuun lopusta lapset olivat kotikoulussa, Vincent pääsi jatkamaan normaalissa kouluissa viime viikolla, mikä ei ollut päivääkään liian myöhään! Jaden etäkoulu jatkuu edelleen, ainakin maaliskuuhun. 

Täällä siis säännöt edelleen niin, että periaatteessa vain ruokakaupat ovat auki ja ulkonaliikkumiskielto uutena klo 20 jälkeen. Yksi perheen ulkopuolinen henkilö saa käydä päivän aikana taloudessa. Kaikki ostokset pitäisi tehdä yksin. Kahvilat ja ravintolat ovat olleet kiinni kohta jo puoli vuotta. Myöskään muut palvelut eivät ole auki ( ei siis kampaajat, hoitolat, hierojat...), 

Mitään tietoa ei ole milloin tilanne helpottaisi. Tälläkin hetkellä tartuntoja on edelleen n. 4000 päivässä. Se on liikaa. Mutta kuinka kauan voidaan pitää esim koulut kiinni? Tai yksityisen yrittäjät? Kulttuuri tuotannosta puhumattakaan. Kenelläkään ei ole vastauksia. 

Meille tämä tarkoittaa, että en pääse lasten kanssa hiihtolomaksi Suomeen, se on yksinkertaisesti ihan liian vaikeaa. Pitäisi ottaa yhteensä kolme testiä sinne ja tänne ja tehdä sekin yksityisesti pitkälti. Siihen päälle karanteeni. Lisäksi minun ja anopin Kanadan matka peruuntui toukokuulta. Tällä hetkellä toivon, että pääsen lasten kanssa Suomeen käymään toukokuussa, mutta karanteeni sen määrittää. 

Saimme tänne myös viikko sitten talven, eli noin 40 cm lunta ja kovat pakkasyöt. Eilen oli kaunis talvinen päivä, ja meidän viereisellä tekojärvellä paljon porukkaa luistelemassa. Hullua porukkaa sinänsä, että virtaava vesi menee jään alla ja 10 metrin päässä on kuohuva koski. Kun anoppi huomautti asiasta yhdelle luistelijalle, hän vastasi, että kyllä jää kestää koska kesällä  vesi kuivui pois (?!) että sellaista. 

Huomenna alkaa ilma lämmitä, joten sitten eletään loskassa parin päivän päästä, mutta hyvä niin, on rasittavaa kun ei pääse ajamaan, Eli vieläkin enemmän kotona panttivankeina (minulla ei ole talvirenkaita autossa),

Vincent muuten vietti 10- vuotis synttäreitään tammikuussa, ja silloin kyllä kutsuimme luokan lapsia meille juhlimaan ( siinä onkin eri säännöt kun on kyseessä alle 12- vuotiaat) Olikin onnistuneet kekkerit ja lapset iloisia kun näkivät toisensa. On mahtavaa, että hallitus päätti edes koulujen ja päiväkotien avaamisesta, ja ensi viikon jälkeen onkin taas loma. Toki emme voi mennä mihinkään, mutta ehkä tähän on jo totuttu. 

Saapi nähdä milloin saa taas pyöräillä lähikyliin ja istahtaa kahvilaan juomaan kaakaota ja syömään omenapiirakka, pitääkö odottaa ensi jouluun. 

Hyvää ystävänpäivää kuitenkin kaikille ja tervetuloa meille heti kun se on mahdollista! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maaliskuun mietteitä

toukokuun tohinat

odotus